Päivää kaikille pitkästä aikaa. Yritän aktivoitua siskon uuden blogin kannustamana taas tämän oman peipeni kanssa. Ei sillä, että minulla mitään asiaa oikeasti olisi!
Eilen satoi viimeinkin kunnon lumet tänne eteläänkin. Ihme kyllä, minä talvenvihaaja viihdyn! Johtunee siitä, ettei vielä ole liian kylmä. On ihan mukavaa liukastella bussipysäkille aamulla ja katsoa ikkunasta jouluista maisemaa. Niin, odottelen jo joulua... minusta on kai parin viime vuoden aikana tullut niin vanhus, että olen muuttunut joulufriikiksi. Ah, piparit, kardemumma, kaneli, punainen, lämmin kaakao takan ääressä, kynttilät... niin, ja lahjat :D Ja Joulupukin kuuma linja! Ehei, teinivuosien loppuminen EI tarkoita, että lastenohjelmien katselu loppuisi.
Mutta takaisin maanpinnalle. Muita asioita: 1. Koulussa on edelleen uskomattoman tylsää, en todellakaan halua kirjastotädiksi. Ei tässä auta kuin kestää kevääseen. Tällä hetkellä odottelen malttamattomana tietoa yliopiston pääsykoekirjoista. 2. Olen nyt virallisesti 20. 3. Minulla on TYÖPAIKKA (jossa viihdyn todella hyvin) 4. Olen leikkauttanut hiukseni lyhyeksi polkaksi, ja päässyt kymmenen vuoden jälkeen takaisin (lähes) omaan väriini -----> olisi aika vaihtaa profiilikuva. 5. Olen aktivoitunut jälleen homokulttuurin tutkimisesta, tällä hetkellä ohjelmistossa mm. Anne Listerin päiväkirja (1800 -luvun lesbo!), kulttisarja Queer as Folkin uudelleenkatselua ja "homokorun" etsintää.
Mitähän muuta armaat vielä haluaisivat tietää? Varmaan ainakin sen, että tälläkin hetkellä istun atk -tunnilla ja olen nälkäinen. Kohta onneksi pääsee riisipuurolle.
perjantai 19. marraskuuta 2010
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Atk on hyödyllinen aine
Terveisiä taas täältä tunnilta. Aiheenamme tänäänkin kymmensormijärjestelmä. Elämäni ei juuri nyt erityisemmin hymyile. Se koostuu aivot sulattavan tylsästä opiskelusta, vaikeista ihmissuhteista ja muodin(historian) tutkimisesta. Tosin yritän pelastaa itseäni tylsyyskuolemalta menemällä avoimen yliopiston englanninkurssille ja hankkimalla itselleni kuntosalijäsenyyden vuodeksi. (Kiitos äiti sponssauksesta...)
Mitä ihmissuhteisiin tulee... niin, en todella tiedä. Miksi täytyy kaiken aina olla niin vaikeaa? Mitä hyvä kommunikaatio tarkoittaa? Mikä kaikki saa mennä pieleen ennen kuin on aika luovuttaa? Olen kohta 20, en haluaisi olla loppuiäkseni tuomittu epäonnistumaan ihmisteni kanssa. Mitä minä teen väärin?! Olen kouluttanut kanejani luottaen ikiaikaiseen positiiviseen, palkitsemiseen perustuvaan menetelmään; Ronjaan se toimii hyvin, se tulee jo mielellään syliin. Osku taas vaatii kärsivällisyyttä, puoli kroppaa sylissä on jo paljon.
Kaneille positiivisuus siis toimii, jos vain kärsivällisyyttä riittää, ja miksei riittäisi kun kyseessä on suloinen pieni pörrökasa? Mutta kun kyse on ihmisistä, on hyvin vaikea olla sortumatta negatiivisiin "koulutrusmetodeihin". Kani ja ihminen ymmärtävät molemmat raivoisan huudon merkityksen, mutta ainakin minulle on aina teroitettu, että eläimen ja ihmisen suhde menee huutamisesta pilalle, koska eläin ei osaa huutaa takaisin... No, olen oppinut salaisuuden: ihmistenkin välinen suhde menee pilalle huutamisesta. Mutta suuri kysymys onkin sitten, miten voi kouluttaa itseään ja saada opin vielä juurtumaan selkäytimeen asti? Miten oppia pitämään turpansa kiinni... ja avaamaan se oikeissa tilanteissa, rakentavasti? Pitääkö itseään kouluttaa positiivisuuden kautta, vai onko ruoskiminen sallittua? Kumpi toimii? Mitkä virheet ovat ruoskimisen arvoisia?
Tällaisia minä mietin tänään. Ruth Smythers ei anna ohjeita tällaisiin ongelmiin, hänen näkökantansa on huomattavasti käytännöllisempi, näin hän jatkaa:
Toisaalta morsiamen terrorin ei tarvitse olla äärimmäistä. Vaikka seksi on parhaimmillaan vastenmielistä ja pahimmillaan melkoisen kivuliasta... sitä täytyy sietää, ja naiset ovat sietäneetkin aikojen alusta asti, ja vaivan palkkana on yksiavioinen koti sekä siitä syntyneet lapset.
Muistakaa siis, naiset, seksin palkinnot ovat hyvät, vaikka se kamalaa onkin ;)
Mitä ihmissuhteisiin tulee... niin, en todella tiedä. Miksi täytyy kaiken aina olla niin vaikeaa? Mitä hyvä kommunikaatio tarkoittaa? Mikä kaikki saa mennä pieleen ennen kuin on aika luovuttaa? Olen kohta 20, en haluaisi olla loppuiäkseni tuomittu epäonnistumaan ihmisteni kanssa. Mitä minä teen väärin?! Olen kouluttanut kanejani luottaen ikiaikaiseen positiiviseen, palkitsemiseen perustuvaan menetelmään; Ronjaan se toimii hyvin, se tulee jo mielellään syliin. Osku taas vaatii kärsivällisyyttä, puoli kroppaa sylissä on jo paljon.
Kaneille positiivisuus siis toimii, jos vain kärsivällisyyttä riittää, ja miksei riittäisi kun kyseessä on suloinen pieni pörrökasa? Mutta kun kyse on ihmisistä, on hyvin vaikea olla sortumatta negatiivisiin "koulutrusmetodeihin". Kani ja ihminen ymmärtävät molemmat raivoisan huudon merkityksen, mutta ainakin minulle on aina teroitettu, että eläimen ja ihmisen suhde menee huutamisesta pilalle, koska eläin ei osaa huutaa takaisin... No, olen oppinut salaisuuden: ihmistenkin välinen suhde menee pilalle huutamisesta. Mutta suuri kysymys onkin sitten, miten voi kouluttaa itseään ja saada opin vielä juurtumaan selkäytimeen asti? Miten oppia pitämään turpansa kiinni... ja avaamaan se oikeissa tilanteissa, rakentavasti? Pitääkö itseään kouluttaa positiivisuuden kautta, vai onko ruoskiminen sallittua? Kumpi toimii? Mitkä virheet ovat ruoskimisen arvoisia?
Tällaisia minä mietin tänään. Ruth Smythers ei anna ohjeita tällaisiin ongelmiin, hänen näkökantansa on huomattavasti käytännöllisempi, näin hän jatkaa:
Toisaalta morsiamen terrorin ei tarvitse olla äärimmäistä. Vaikka seksi on parhaimmillaan vastenmielistä ja pahimmillaan melkoisen kivuliasta... sitä täytyy sietää, ja naiset ovat sietäneetkin aikojen alusta asti, ja vaivan palkkana on yksiavioinen koti sekä siitä syntyneet lapset.
Muistakaa siis, naiset, seksin palkinnot ovat hyvät, vaikka se kamalaa onkin ;)
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Bloglovin...
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
sala kala sala kala sala kala... JÖKKÖ! Atk -tunnilta terveisiä jälleen kerran. Minun hahmotushäiriöiselle päälleni kymmensormijärjestelmä tuntuu olevan yliuvoimaisen vaikea opeteltava. Syö salakala. Jökkö.
sala kala sala kala sala kala... JÖKKÖ! Atk -tunnilta terveisiä jälleen kerran. Minun hahmotushäiriöiselle päälleni kymmensormijärjestelmä tuntuu olevan yliuvoimaisen vaikea opeteltava. Syö salakala. Jökkö.
tiistai 17. elokuuta 2010
Muutama julkinen salaisuus
Hei jälleen kerran.
Nythän tämä bloginpito alkaa jo todella luonnistua, kun itse asiassa kirjoitankin tänne! Kameran akku palasi juuri laturista, joten on toiveita, että tänne kuviakin joskus saan. Tänäänkään ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa, koulussa on edelleen melkoisen tylsää, tosin porukka vain loistavoituu loistavoitumistaan. Tämänpäiväisellä lakitiedon tunnilla tuli naurettua muun muassa siveettömille todistajille, joita tarvitaan kaksi avioliiton todistamiseen... kysehän oli siis esteettömistä todistajista. No, vuosi kuluu ja vitsit huononevat entisestään, uskoisin.
Minun täytyy hyvin piakkoin alkaa keksiä salanimiä ihmisille. Tässä vaiheessa todettakoon vain, että Hippipojalla(mme) oli tänään Armanin bokserit ( ei, älkää kysykö! ) Tuli tänään koulun merkeissä ihan oikeaakin pohdintaa harrastettua, nimittäin Metro -lehti kertoi eilen, että pääkaupunkiseudun kirjastojen koneilla saa ( edelleen ) katsoa pornoa netistä. Hieenoa, haluan ehdottomasti mennä kirjastoon, jossa joka toisella tietokoneella istuu limainen ukkeli pornosivuja selaamassa. Ei hyvä tämä. Vaikken edustakaan minkäänlaista konservatiivista seksimoraalia, niin kyllä nyt joku roti pitää tässäkin olla! Seksi on yksityisasia, jos ei omista konetta jolla voisi pornoa katsoa, ostakoon lehtiä tai painukoon kaverille, minä en halua julkisissa tiloissa pornolle "altistua".
Tämä herätti luokkakavereiden kesken idean mennä käytännössä testaamaan kirjastojen suvaitsevaisuutta: voisimme mennä pienenä ryhmänä kukin omalle koneelle katsomaan pornoa, ja kirjaston suvaitsevaisuutta mitattaisiin sen mukaan, kuka ja mitä pornoa saa pisimpään katsoa, esimerkiksi mies katsoo heterojynkytystä, sitten lesbojynkytystä ja lopuksi homojynkytystä, ja saman tekee naispuolinen koehenkilö, eri ikäiset jne... Olisi mielenkiintoinen käytännön testi.
Nyt palaan suklaamuffinssien ja Sinkkuelämän ( voi kyllä! ) pariin.
Ja näin neuvoo meitä Ruth Smythers tänään:
Itsekäs ja halukas aviomies voi helposti käyttää sellaista morsianta hyväkseen. Yksi avioliiton perussäännöistä ei ( siksi ) saisi koskaan unohtua: ANNA VÄHÄN, ANNA HARVOIN JA ENNEN KAIKKEA, ANNA VASTAHAKOISESTI. Muutoin se, mistä olisi voinut tulla kunnollinen avioliitto, saattaa muuttua seksuaalisten himojen orgiaksi.
( R. Smythers, Sex Tips...)
Nythän tämä bloginpito alkaa jo todella luonnistua, kun itse asiassa kirjoitankin tänne! Kameran akku palasi juuri laturista, joten on toiveita, että tänne kuviakin joskus saan. Tänäänkään ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa, koulussa on edelleen melkoisen tylsää, tosin porukka vain loistavoituu loistavoitumistaan. Tämänpäiväisellä lakitiedon tunnilla tuli naurettua muun muassa siveettömille todistajille, joita tarvitaan kaksi avioliiton todistamiseen... kysehän oli siis esteettömistä todistajista. No, vuosi kuluu ja vitsit huononevat entisestään, uskoisin.
Minun täytyy hyvin piakkoin alkaa keksiä salanimiä ihmisille. Tässä vaiheessa todettakoon vain, että Hippipojalla(mme) oli tänään Armanin bokserit ( ei, älkää kysykö! ) Tuli tänään koulun merkeissä ihan oikeaakin pohdintaa harrastettua, nimittäin Metro -lehti kertoi eilen, että pääkaupunkiseudun kirjastojen koneilla saa ( edelleen ) katsoa pornoa netistä. Hieenoa, haluan ehdottomasti mennä kirjastoon, jossa joka toisella tietokoneella istuu limainen ukkeli pornosivuja selaamassa. Ei hyvä tämä. Vaikken edustakaan minkäänlaista konservatiivista seksimoraalia, niin kyllä nyt joku roti pitää tässäkin olla! Seksi on yksityisasia, jos ei omista konetta jolla voisi pornoa katsoa, ostakoon lehtiä tai painukoon kaverille, minä en halua julkisissa tiloissa pornolle "altistua".
Tämä herätti luokkakavereiden kesken idean mennä käytännössä testaamaan kirjastojen suvaitsevaisuutta: voisimme mennä pienenä ryhmänä kukin omalle koneelle katsomaan pornoa, ja kirjaston suvaitsevaisuutta mitattaisiin sen mukaan, kuka ja mitä pornoa saa pisimpään katsoa, esimerkiksi mies katsoo heterojynkytystä, sitten lesbojynkytystä ja lopuksi homojynkytystä, ja saman tekee naispuolinen koehenkilö, eri ikäiset jne... Olisi mielenkiintoinen käytännön testi.
Nyt palaan suklaamuffinssien ja Sinkkuelämän ( voi kyllä! ) pariin.
Ja näin neuvoo meitä Ruth Smythers tänään:
Itsekäs ja halukas aviomies voi helposti käyttää sellaista morsianta hyväkseen. Yksi avioliiton perussäännöistä ei ( siksi ) saisi koskaan unohtua: ANNA VÄHÄN, ANNA HARVOIN JA ENNEN KAIKKEA, ANNA VASTAHAKOISESTI. Muutoin se, mistä olisi voinut tulla kunnollinen avioliitto, saattaa muuttua seksuaalisten himojen orgiaksi.
( R. Smythers, Sex Tips...)
maanantai 16. elokuuta 2010
Terveisiä koulusta...
Huomenta.
Nyt on kyllä niiin maanantai-olo, ettei paremmasta väliä. Istun koulun atk -tunnilla, ja ette ikinä usko mitä opettelemme: internetin käyttöä, mm. välilehtien lisäämistä, aloitusssivun luomista ja koneelle kirjautumista. Antakaa minun kaikki kestää! Olen EHKÄ JOSKUS saattanut käyttää nettiä... Täällä on toisin sanoen kuolettavan tylsää. Nyt ei auta edes kahvi, eikä koulun Amican loistavat ruuat.
Keksikää minulle tekemistäää! Facebookkasin jo koulun koneella, oho, nyt saa peräti avata wordin. Nyt ette saa käännöstä, ehkä iltapostauksessa sitten, kun olen taas kirjani luona. JUMALAUTAAAAA! LÄÄÄKKEEET!
Nyt on kyllä niiin maanantai-olo, ettei paremmasta väliä. Istun koulun atk -tunnilla, ja ette ikinä usko mitä opettelemme: internetin käyttöä, mm. välilehtien lisäämistä, aloitusssivun luomista ja koneelle kirjautumista. Antakaa minun kaikki kestää! Olen EHKÄ JOSKUS saattanut käyttää nettiä... Täällä on toisin sanoen kuolettavan tylsää. Nyt ei auta edes kahvi, eikä koulun Amican loistavat ruuat.
Keksikää minulle tekemistäää! Facebookkasin jo koulun koneella, oho, nyt saa peräti avata wordin. Nyt ette saa käännöstä, ehkä iltapostauksessa sitten, kun olen taas kirjani luona. JUMALAUTAAAAA! LÄÄÄKKEEET!
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Paluu arkeen
Noniin, tässäpä tulee summa summarum kuluneesta viikosta. Aloitin siis uudessa koulussa, jonka tutkinnosta en ole kovinkaan kiinnostunut, mutta jo parissa päivässä minulle on selvinnyt kuinka mahtavia tyyppejä luokallani onkaan! Meitä on ikähaarukassa kahdestakymmenestä viiteenkymmeneen ja elämäntarinat ja tavoitteet vaihtelevat uskomattoman paljon! Kaikki ovat ystävällisiä, ja kaikilla on jotakin omalaatuista kerrottavaa. Minulle tuli heti sellainen olo, että "No, vaikka en tätä alaa oppisikaan, opin varmasti mielettömän paljon muita asioita vuoden kuluessa!"
Yksi ainoa haitta tästä huimasta diversiteetistä kuitenkin on; oppimateriaalit ( lähinnä olen tässä kohtaa huolissani enkun ja ruotsin kirjoista... ) ovat kuolettavan tylsiä! Ne vastaavat suunnilleen lukion aloitustasoa, ja no, minulle tulee todella "hupaisa" vuosi jos istun tunneilla tarkistamassa miten sanotaan oma nimi ja kerrotaan opiskelusta ja harrastuksista... Huok.
Muuta ei oikeastaan olekaan ehtinyt viikossa tapahtua, paitsi, että opiskelijaelämä muuttuu taas jännittävämmäksi kun budjetti heikkenee... toisaalta tiistaina on työhaastattelu paikkaan, joka vaikuttaa lupaavalta! Pitäkää kaikki sormet ja varpaat pystyssä että saan sen paikan ja jaksan tehdä sitä työtä.
Nyt pitää pistää hösseliksi myös henkilökohtaisten käännösprojektejeni suhteen, nimittäin olen aikeissa alkaa pelata Victoriana -roolipeliä ( joka "yllättäen" sijoittuu viktoriaaniseen Britanniaan ) parin kaverini kanssa, tämä vain tarkoittaa kolmesataasivuisen englanninkielisen roolipelikirjan lukemista elokuun loppuun mennessä. No, kyllä minä ehkä ehdin, mutta kiire tulee varmasti. Siinä kirjassa on lisäksi käsittämättömän pitkiä virkkeitä ja ajanmukaisia kummallisia sanoja, tuottaa hieman lisähaastetta.
Yksityisempää yksityiselämää on pakko mainostaa sen verran, että "pieni" kanini, nyt nelikuinen Ronja on kasvanut ohi "isosta" kanistani Oskusta. Hiukan pelottaa, että mikä jättiläinen siitäkin otuksesta tulee! Lisäksi Ronjan sukupuoli on edelleen hiukan epävarma, eli voi olla, että asutan täällä homokanipariskuntaa... eikä siinä mitään niin kauan kuin ne nyt tulevat toimeen! Laitan kuvaa heistä joskus :)
Ainiin, ihmissuhteilleni kuuluu hyvää, olen niin onnellinen <3 ja Hippipakuprojekti 2011 on täydessä käynnissä, toivottavasti saadaan bensarahat kasaan niin päästään rakkaan kanssa Eurooppaan :) Siitä lisää mahdollisesti myöhemmin muissa yhteyksissä ;D
Tässäpä taas hieman viktoriaanisia seksivinkkejä herrasväelle:
Huonona puolena on hääyö, jona morsiamen täytyy niin sanotusti "maksaa viulut" kohtaamalla ensimmäistä kertaa seksin kauhea kokemus! Tässä vaiheessa, hyvä lukijani, anna minun tunnustaa eräs järkyttävä tosiasia. Jotkut nuoret naiset jopa osallistuvat hääyön koettelemukseen uteliaasti ja nauttien! Varo sellaista asennetta!
- R. Smythers, Sex Tips...
Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa.
Yksi ainoa haitta tästä huimasta diversiteetistä kuitenkin on; oppimateriaalit ( lähinnä olen tässä kohtaa huolissani enkun ja ruotsin kirjoista... ) ovat kuolettavan tylsiä! Ne vastaavat suunnilleen lukion aloitustasoa, ja no, minulle tulee todella "hupaisa" vuosi jos istun tunneilla tarkistamassa miten sanotaan oma nimi ja kerrotaan opiskelusta ja harrastuksista... Huok.
Muuta ei oikeastaan olekaan ehtinyt viikossa tapahtua, paitsi, että opiskelijaelämä muuttuu taas jännittävämmäksi kun budjetti heikkenee... toisaalta tiistaina on työhaastattelu paikkaan, joka vaikuttaa lupaavalta! Pitäkää kaikki sormet ja varpaat pystyssä että saan sen paikan ja jaksan tehdä sitä työtä.
Nyt pitää pistää hösseliksi myös henkilökohtaisten käännösprojektejeni suhteen, nimittäin olen aikeissa alkaa pelata Victoriana -roolipeliä ( joka "yllättäen" sijoittuu viktoriaaniseen Britanniaan ) parin kaverini kanssa, tämä vain tarkoittaa kolmesataasivuisen englanninkielisen roolipelikirjan lukemista elokuun loppuun mennessä. No, kyllä minä ehkä ehdin, mutta kiire tulee varmasti. Siinä kirjassa on lisäksi käsittämättömän pitkiä virkkeitä ja ajanmukaisia kummallisia sanoja, tuottaa hieman lisähaastetta.
Yksityisempää yksityiselämää on pakko mainostaa sen verran, että "pieni" kanini, nyt nelikuinen Ronja on kasvanut ohi "isosta" kanistani Oskusta. Hiukan pelottaa, että mikä jättiläinen siitäkin otuksesta tulee! Lisäksi Ronjan sukupuoli on edelleen hiukan epävarma, eli voi olla, että asutan täällä homokanipariskuntaa... eikä siinä mitään niin kauan kuin ne nyt tulevat toimeen! Laitan kuvaa heistä joskus :)
Ainiin, ihmissuhteilleni kuuluu hyvää, olen niin onnellinen <3 ja Hippipakuprojekti 2011 on täydessä käynnissä, toivottavasti saadaan bensarahat kasaan niin päästään rakkaan kanssa Eurooppaan :) Siitä lisää mahdollisesti myöhemmin muissa yhteyksissä ;D
Tässäpä taas hieman viktoriaanisia seksivinkkejä herrasväelle:
Huonona puolena on hääyö, jona morsiamen täytyy niin sanotusti "maksaa viulut" kohtaamalla ensimmäistä kertaa seksin kauhea kokemus! Tässä vaiheessa, hyvä lukijani, anna minun tunnustaa eräs järkyttävä tosiasia. Jotkut nuoret naiset jopa osallistuvat hääyön koettelemukseen uteliaasti ja nauttien! Varo sellaista asennetta!
- R. Smythers, Sex Tips...
Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa.
lauantai 7. elokuuta 2010
Hyvästit Lorem ipsumille
Tämän blogin saaminen julkaisukuntoon on vaatinut aikaa ja kärsivällisyyttä... tosin ei minulta. Kiitän siis arvoisaa julkaisuassistenttiani, blogin suunnittelijaa ja toteuttajaa, siitä että voin lopultakin raapustaa pieniä ajatuksiani omannäköiseen pohjaan. Kiitos, Jalava.
En tosiaan tiedä mitä tällaiseen aloituspostaukseen pitäisi kirjoittaa, mutta kenties on hyvä antaa teille hieman esimakua blogin sisällöstä. Pohjimmiltaan Kielipelejä on rehellinen lifestyle -blogi, jonka kirjoittaja nyt vain sattuu olemaan poikkeuksellisen kiinnostunut kääntämisestä, homokulttuurista ja satunnaisesti muistakin yhteiskunnan tapauksista.
Blogin nimi on olevinaan itseironinen yhdistelmä kahta ensiksi mainittua; kielipeliteoria on filosofi Ludwig Wittgensteinin nerokas, ja kirjallisuuden kääntämisen kannalta erittäin tärkeä havainto siitä, että sanojen merkitykset syntyvät pikemminkin asiayhteydestään, kuin itse sanoista. ( Kielipeliteoriasta ja Wittgensteinistä esim. http://www.netn.fi/398/398_netn_witt4.html )
Tämän innoittamana pyrin nyt ( ja toivottavasti jopa ammatikseni joskus tulevaisuudessa ) tekemään käännöstyötä, joka kunnioittaa paitsi lähdetekstin sanoja, myös sen kirjoittajan alkuperäisiä tarkoituksiat ja merkityksiä. Tiedän varsin hyvin tökkiväni kepillä jäätä, koska en todella ole missään määrin koulutettu kääntäjä, enkä vielä edes alan opiskelija, mutta sanon tämän kuitenkin: mielestäni suomalainen käännöstyö on yleensä hyvin onnistunutta ja sujuvaa, ja kunnioitan kääntäjiä, koska heidän työnsä on vaikeaa. Mutta, minusta suomalainen käännöstyö joskus oikoo mutkia jopa liiaksi ( menemättä siihen, että joskus käännöksissä on toki myös selviä asiavirheitä ), yrittäessään suomalaistaa lähdetekstin ei-suomalaista kulttuuria tai ajatuksia. Ongelman ydin on Suomessa mielestäni juurikin ylikääntäminen, eli se, että kääntäjä aliarvioi käännöksensä lukijan älykkyyttä ja / tai sivistystasoa yrittäessään pureskella hänelle kaiken valmiiksi.
Noin, kun nyt olen tehnyt selväksi ( ja varmasti suututtanut puolet Suomen ammattilaiskääntäjistä ), millaista käännöstyötä yritän itse OPETELLA tekemään, ja minkä ajatusten pohjalta tätä blogia kirjoitan ( siis saadakseni mainetta ja mammonaa... Hahhah. Eivaan, kommentteja niiltä, jotka vaivautuvat räpellyksiäni lukemaan: kertokaa minulle, kuulostaako teksti kankealta tai muuten vaikealukuiselta, yritän vasta oppia tasapainottelemaan tinkimättömän suomen ja tinkimättömän alkuperäisteoksen ( tällä hetkellä ainoastaan englanninkielisten ) kunnioittamisen välillä.) on siis aika siirtyä siihen blogini nimen yleisesti "hupaisampaan" osaan.
Kun aloitin Z -lehden (nyk. Voltti, toimintansa lopettanut :( ( http://www.voltti-lehti.fi/ ) tilaamisen vuonna 2005, lehden sloganina oli "Homoilla on parempi kielitaito". Tuolloin 15 -vuotiasta tyttöä se nauratti kovasti, varsinkin yhdistettynä hauskoihin sarjakuvamaisiin piirroskuviin iloisista gay -kansalaisista. Joten siis, kielipelit liittyvät homokulttuuriin. ( Anteeksi tässä vaiheessa kaikille, jotka vetävät parsakaalin nenäänsä siksi, että kutsun koko sateenkaarikansan tai queer -ihmisten, tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kirjon kultturia vain yksinkertaisesti "homokulttuuriksi." Johtunee siitä, että pääsääntöinen mielenkiintoni kohdistuu nimenomaan GAY -osa-alueeseen, ja lisäksi puhtaasta yksinkertaistuksesta. )
Noin, nyt sain purettua suurimman osan suurimmista huolenaiheistani koskien tätä blogia, ja toivon tosiaan ettette pitkästyneet kuoliaiksi. Lopuksi vielä terveiset Ruth Smythersiltä 1800 -luvulta...:
Herkälle nuorelle naiselle, joka on saanut nauttia hyvän kasvatuksen suomista eduista, hääpäivä on, ironisesti, sekä hänen elämänsä iloisin että kammottavin päivä. Hyvä puoli ovat itse häät, joissa morsian saa olla huomion keskipisteenä kauniissa ja inspiroivassa seremoniassa... joka symboloi hänen onnistumistaan kamppailussa vakuuttaa mies huolehtimaan hänen kaikista tarpeistaan hänen koko loppuelämänsä ajan.
(Ruth Smythers: Sex Tips for husbands & wives from 1894, Summersdale Publishers 2008)
Jatkossa en ilmoita jo esitellystä käännösprojektista muuta kuin teoksen ja tekijän nimet lyhenteinä jokaisen pätkän lopussa. Kattavat copyright ym. tiedot löytyvät Projektit sivultani blogin nurkasta. Hyvää yötä.
En tosiaan tiedä mitä tällaiseen aloituspostaukseen pitäisi kirjoittaa, mutta kenties on hyvä antaa teille hieman esimakua blogin sisällöstä. Pohjimmiltaan Kielipelejä on rehellinen lifestyle -blogi, jonka kirjoittaja nyt vain sattuu olemaan poikkeuksellisen kiinnostunut kääntämisestä, homokulttuurista ja satunnaisesti muistakin yhteiskunnan tapauksista.
Blogin nimi on olevinaan itseironinen yhdistelmä kahta ensiksi mainittua; kielipeliteoria on filosofi Ludwig Wittgensteinin nerokas, ja kirjallisuuden kääntämisen kannalta erittäin tärkeä havainto siitä, että sanojen merkitykset syntyvät pikemminkin asiayhteydestään, kuin itse sanoista. ( Kielipeliteoriasta ja Wittgensteinistä esim. http://www.netn.fi/398/398_netn_witt4.html )
Tämän innoittamana pyrin nyt ( ja toivottavasti jopa ammatikseni joskus tulevaisuudessa ) tekemään käännöstyötä, joka kunnioittaa paitsi lähdetekstin sanoja, myös sen kirjoittajan alkuperäisiä tarkoituksiat ja merkityksiä. Tiedän varsin hyvin tökkiväni kepillä jäätä, koska en todella ole missään määrin koulutettu kääntäjä, enkä vielä edes alan opiskelija, mutta sanon tämän kuitenkin: mielestäni suomalainen käännöstyö on yleensä hyvin onnistunutta ja sujuvaa, ja kunnioitan kääntäjiä, koska heidän työnsä on vaikeaa. Mutta, minusta suomalainen käännöstyö joskus oikoo mutkia jopa liiaksi ( menemättä siihen, että joskus käännöksissä on toki myös selviä asiavirheitä ), yrittäessään suomalaistaa lähdetekstin ei-suomalaista kulttuuria tai ajatuksia. Ongelman ydin on Suomessa mielestäni juurikin ylikääntäminen, eli se, että kääntäjä aliarvioi käännöksensä lukijan älykkyyttä ja / tai sivistystasoa yrittäessään pureskella hänelle kaiken valmiiksi.
Noin, kun nyt olen tehnyt selväksi ( ja varmasti suututtanut puolet Suomen ammattilaiskääntäjistä ), millaista käännöstyötä yritän itse OPETELLA tekemään, ja minkä ajatusten pohjalta tätä blogia kirjoitan ( siis saadakseni mainetta ja mammonaa... Hahhah. Eivaan, kommentteja niiltä, jotka vaivautuvat räpellyksiäni lukemaan: kertokaa minulle, kuulostaako teksti kankealta tai muuten vaikealukuiselta, yritän vasta oppia tasapainottelemaan tinkimättömän suomen ja tinkimättömän alkuperäisteoksen ( tällä hetkellä ainoastaan englanninkielisten ) kunnioittamisen välillä.) on siis aika siirtyä siihen blogini nimen yleisesti "hupaisampaan" osaan.
Kun aloitin Z -lehden (nyk. Voltti, toimintansa lopettanut :( ( http://www.voltti-lehti.fi/ ) tilaamisen vuonna 2005, lehden sloganina oli "Homoilla on parempi kielitaito". Tuolloin 15 -vuotiasta tyttöä se nauratti kovasti, varsinkin yhdistettynä hauskoihin sarjakuvamaisiin piirroskuviin iloisista gay -kansalaisista. Joten siis, kielipelit liittyvät homokulttuuriin. ( Anteeksi tässä vaiheessa kaikille, jotka vetävät parsakaalin nenäänsä siksi, että kutsun koko sateenkaarikansan tai queer -ihmisten, tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kirjon kultturia vain yksinkertaisesti "homokulttuuriksi." Johtunee siitä, että pääsääntöinen mielenkiintoni kohdistuu nimenomaan GAY -osa-alueeseen, ja lisäksi puhtaasta yksinkertaistuksesta. )
Noin, nyt sain purettua suurimman osan suurimmista huolenaiheistani koskien tätä blogia, ja toivon tosiaan ettette pitkästyneet kuoliaiksi. Lopuksi vielä terveiset Ruth Smythersiltä 1800 -luvulta...:
Herkälle nuorelle naiselle, joka on saanut nauttia hyvän kasvatuksen suomista eduista, hääpäivä on, ironisesti, sekä hänen elämänsä iloisin että kammottavin päivä. Hyvä puoli ovat itse häät, joissa morsian saa olla huomion keskipisteenä kauniissa ja inspiroivassa seremoniassa... joka symboloi hänen onnistumistaan kamppailussa vakuuttaa mies huolehtimaan hänen kaikista tarpeistaan hänen koko loppuelämänsä ajan.
(Ruth Smythers: Sex Tips for husbands & wives from 1894, Summersdale Publishers 2008)
Jatkossa en ilmoita jo esitellystä käännösprojektista muuta kuin teoksen ja tekijän nimet lyhenteinä jokaisen pätkän lopussa. Kattavat copyright ym. tiedot löytyvät Projektit sivultani blogin nurkasta. Hyvää yötä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
